Reijo Mäki on vuonna 1958 syntynyt turkulainen kirjailija, joka on julkaissut yhteensä nelisenkymmentä teosta. Mäen ensiteos Enkelipölyä ilmestyi vuonna 1985. Tätänykyä hänet tunnetaan parhaiten dekkarisankari Jussi Vareksen luojana. Vares-romaanien lisäksi Mäki on kirjoittanut myös useita muita teoksia, joita tosin ei tiettävästi kukaan ole lukenut.
Juoneltaan Vares-kirjat ovat yleensä verrattain yksinkertaisia. Alkutilanteessa Jussi Vares juo kaljaa ja taistelee rahahuoliensa kanssa. Pian tapahtuu, tai ainakin epäillään tapahtuneen, rikos, jota etsivä palkataan selvittämään. Tämän jälkeen Vares juo hieman lisää kaljaa, ajaa paljon taksilla ja tapaa kohtalokkaan naisen menneisyydestään. Naisen kanssa Vares juo kaljaa, ajaa taksilla ja lemmiskelee. Aikansa rellestettyään etsivä aloittaa tutkimuksensa ja ajautuu niissä umpikujaan, mutta löytää ratkaisun rikokseen unestaan. Tämän jälkeen hän lähtee daami kainalossan ottamaan kiinni päätekijää, joka on joko eksoottinen palkkatappaja, itäeurooppalainen mafioso tai suomalainen talousrikollinen, joka ei juo kaljaa vaan nautiskelee konjakkia ja polttaa kalliita sikareita.
Tässä vaiheessa Vares jää hengenvaarallisesti kiipeliin, josta hän daameineen kuitenkin pelastuu käsittämättömän onnenkantamoisen turvin. Lopuksi Vares juo kaljaa ilman naista, joka on lähtenyt taas omille teilleen.
Kuten sanottua, on Mäki kirjoittanut myös sellaisia kirjoja, joissa Jussi Vares ei esiinny. Näissä teoksissa, joita tosin en ole lukenut, kulkee juoni uskoakseni pitkälti samoja raiteita. Tärkeää on vain muistaa korvata turkulaisdekkarin nimi jollakin toisella suomalaisella erisnimiyhdistelmällä ja sijoittaa tapahtumat johonkin sellaiseen pubiin, jossa Jussi Vares ei käy. En usko näiden kirjojen olevan yhtään sen parempia kuin Vares-romaanien, joskaan en jaksa uskoa, että ne olisivat erityisen paljon huonompiakaan.
Kerran erehdyin ostamaan divarista Mäen kirjoittaman ei-kaunokirjallisen teoksen Yhden tähden mies, jossa hän esitteli mielipiteitään erilaisista asioista. Osa mielipiteistä oli hyviä, osa huonoja. Kirja itsessään oli melko kehno, joten en jaksanut lukea sitä loppuun, vaan vein sen Pelastusarmeijan joulupataan. Tästä sain hyvän mielen ja puhtaan omantunnon pitkäksi aikaa, sillä arvelin, että avomielisyyteni pelastaisi jonkun vähäosaisen bibliofiilin joulunvieton.
Annan kaikille Mäen teoksille, myös niille, joita en ole lukenut, arvosanaksi ihan hyvän. Kirjailijan käyttämä kielen peruspoljento on mukava ja se kuljettaa tarinaa soljuen eteenpäin. Huumori on useimmiten alatyylistä ja siksi kovin hauskaa. Mäen romaaneja, todennäköisesti myös niitä, joita en ole lukenut, vaivaa kuitenkin ikävä Ramones-tauti; pian olisi jo aika keksiä jotain uutta.
Säilytän omistamiani Vares-pokkareita kirjahyllyni takaosassa niin, että ne peittyvät esimerkiksi Waltarin, García Márquezin ja Millerin teosten alle. Näistä teoksista en ole lukenut puoliakaan, mutta asunolleni audiensseja tekeville tovereilleni ne antavat tästä huolimatta minusta kuvan syvällisenä intellektuellina ja älykkäänä kulttuurintuntijana, joka ei kaihda sanallisia löytöretkiä maailmankirjallisuuden raskaimpien klassikoidenkaan sivuilla. Varekset ovat luuranko kaapissani, kirjahyllyni Sodoma ja Gomorra, kielletty hedelmä, jota uskallan maistaa vain ollessani yksin verhot ikkunoissa ja valot sammutettuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti