Willie Nelson on noin kaksisataavuotias punatukkainen muusikko Amerikan Texasista. Nelson soittaa kantria, valmistaa biodieseliä ja kannattaa kannabiksen laillistamista, mutta on kaikesta tästä huolimatta ihan mukiinmenevä jätkä.
Nelson syntyi joko Kuussa tai texasilaisessa pikkukaupungissa tiettävästi joskus 1800-luvun alkupuoliskolla. Kasteessa hän sai nimekseen Apollo Spacerocket Eriksson Sr, mutta ymmärrettävistä syistä vaihtoi nimensä heti täysi-ikäisenä. Perimätiedon mukaan muusikko sai inspiraation uuteen nimensä suurimmilta idoleiltaan, Free Willy-elokuvan valaalta ja Bart Simpsonia piinaavalta koulukiusaaja Nelson Muntzilta.
Tutustuin Nelsonin musiikkin vasta äskettäin. Laulajan nimi ja palmikot olivat totta kai jo entuudestaan tuttuja, mutta syvä-äänisen arojen miehen varsinainen tuotanto oli kuitenkin jäänyt verrattain vähälle huomiolle. Olin leimannut Nelsonin kantriurpoksi kantriurpojen joukkoon, vaikka totuus onkin kaukana tästä. Punatukkaisen bandiitin levyiltä löytyy rutkasti rivakkaa groovea ja puristavaa boogieta päivän jokaiseen hetkeen. On kuitenkin turha olettaa, etteikö noin Antrean verkon ikäiseen levytyshistoriaan mahtuisi edes muutamaa löysää vetoa tai puuduttavaa polkkaa. Willie ei ole pysynyt vetreänä koko uraansa, vaan on aika ajoin päästänyt ilmoille melkoisia varpusparviakin.
Nelson ei välttämättä ansaitse hymypoikapatsasta, hyvä kaveri- stipendiä tai edes papukaijamerkkiä, mutta siirtyy heittämällä seuraavalle vuosiluokalle. Musiikista Willie saa arvosanaksi komean kasin, mutta biodieselhölmöilyt laskevat todistuksen keskiarvon seiskaan. Tosimiesten muskeliautot kulkevat kuolleilla dinosauruksilla, eivät soijalla. Se tulisi hampun höperöittämän papparaisenkin muistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti