Makaronilaatikko

Makaronilaatikko on mieliruokaani. Se on nopea ja helppo valmistaa, maistuu hyvältä eikä maksakaan paljoa. Sillä ei ehkä hurmata tyttöjä eikä voiteta television kokkikilpailuja, mutta paskat tytöistä ja tv-tähteydestä, jos nälkä kurnii vatsassa. Ja nälkä, sen makaronilaatikko voittaa aina.

Lasketaanpa paljon olen viime aikoina syönyt mainittua ruokaa. Useimmiten valmistan makaronilaatikkoa kerran viikossa, mutta toisinaan joudun tinkimään tavoistani ja kokkaan laatikkoa vain kahden viikon välein. Voimme siis karkeasti laskea, että teen mieliruokaani keskimääräisesti kymmenen päivän välein. Kun huomioimme, että muutin pois äitini helmoista noin viisi vuotta sitten ja kerromme vuoden sisältämien vuorokausien määrän poikamiesvuosiemme määrällä, saamme selville, että olen asunut yksin yhteensä 1825 vuorokautta. Karkausvuosia ei ole huomioitu tässä laskutoimituksessa.

Kun saatu tulos jaetaan kymmenellä, selviää, että olen valmistanut makaronilaatikkoa yhteensä 182,5 kertaa, mikä on aika monesti. Tulos on kuitenkin hieman suurempi kuin mitä todelliset kokkauskertani, sillä tulee muistaa, että yksinasumani viiden vuoden ajanjaksosta olen viettänyt kuusi kuukautta armeijassa ja hieman yli vuoden päivät työmatkoilla, mutta koska sekä puolustusvoimissa että työmaamatkaruokalassa tarjoiltiin tasaisin väliajoin mieliruokaani, on mielestäni lopputuloksen kannalta selkeämpää jättää tämäkin asia huomioimatta.

Voimme olettaa, että olen syönyt kutakin valmistamaani laatikkoannosta kolmen vuorokauden ajan, siis yhteensä 547,5 päivää. Koska tykkään syömisestä, olen useimmiten ottanut santsiannoksen tyydyttääkseni pahimman nälkäni. Näin ollen olen siis viidessä vuodessa niellyt yhteensä 1095 annosta tuota herraskansan herkkua.

Jokaisen kokkaamani makaronilaatikkoannoksen olen valmistanut samalla reseptillä: 400 grammaa makaronia, 400 grammaa jauhelihaa, kaksi sipulia, kahdeksan desilitraa maitoa, neljä kananmunaa ja mausteita. Jos unohdamme, että jauhelihasta haihtuu paistamisen ja uunissa kypsentämisen aikana hieman nestettä, voimme hyvillä mielin laskea, että liha ja makaronit painavat yhteensä 800 grammaa. Jos yksi desi maitoa painaa sata grammaa, yksi sipuli keskimäärin 150 grammaa ja yksi kananmuna noin 60 grammaa, voimme helposti laskea, että yksi vuoallinen makaronilaatikkoa painaa kutakuinkin 2,14 kiloa. Kaikkien näiden vuosien aikana olen siis ahtanut kurkustani alas 390,6 kiloa tuota ruokien ruokaa ja appeiden apetta, joka ei joutuisi häpeään edes jumalten pitopöydissä. Siis vittu melkein neljä sataa kiloa.

Viiden tähden ruoka, ei muuta sanottavaa. Määrä puhukoon puolestaan.

Kouvola

"Kouvola oli kotipaikkani. Siellä minä vartuin, ainakin fyysisesti. Henkisen kasvun mahdollisuuksia tuon kaltaisissa kaupungeissa ei ole."

Kouvola (pthyi!) on Kymenlaakson maakunnassa sijaitseva keskisuuri kaupunki. Asukkaita kaupungissa on noin 90 000, mikä tekee siitä maamme kymmeneksi suurimman.

Kouvola (pthyi!) on tunnettu siitä, ettei sitä tunneta oikein mistään, paitsi korkeintaan lukuisista pahansuovista vitseistä ja kertomuksista, joissa kaupunkia ja sen asukkaita aina pilkataan. Kouvolassa (pthyi!) on hyppyrimäki, joka on pienempi kuin Lahdessa, huvipuisto, joka on huonompi kuin Helsingissä sekä kävelykatu, joka on lyhyempi kuin Keravalla. Toisin kuin kaikissa muissa kunnon kaupungeissa, ei Kouvolassa (pthyi!) ole edes kunnon järveä. Tai ehkä siellä onkin, mutta kaverini Björklund sanoi että ei ole, ja siihen mieheen minä luotan kuin kiveen, toisin kuin kaikkiin niihin kouvolalaisiin, jotka tätä lukiessaan mutisevat ilkeästi ja tahtoisivat todistaa minun olevan väärässä.

Näkymä kävelykatu Manskilta

Vuonna 2009 Kouvolassa (pthyi!) tehtiin kuntaliitos, jonka myötä kaikki sen ympärysvallat liitettiin osaksi emäkaupunkia. Tämän vuoksi Lahdesta itää kohti ajava näkee matkallaan samanaikaisesti kyltin, jossa toivotaan tervetulleeksi Kouvolaan (pthyi!) ja kerrotaan, että kaupungin keskustaan on matkaa enää vain kolmisenkymmentä kilometriä. Jos Ison-Beltin sillan alle ripustettaisiin kyltti, jossa kerrottaisiin kävijän saapuvan ihan kohta justiinsa Venäjälle, olisi mittakaava samassa luokassa suuruudenhullujen kouvolalaisten rajansiirtohalujen kanssa. Matkamies tietää saapuneensa Kouvolaan (pthyi!) tultuaan ryöstetyksi ja mukiloiduksi pariin kolmeen kertaan. Kuuluisia turistinähtävyyksiä ovat valtatie 12 sekä rautatieyhteys Kotkaan.

Kouvolan kirkko ei näytä tältä

Jos pelaat korttisi huonosti, ja joudut joskus syystä tai toisesta matkustamaan Kouvolaan (pthyi!), saataat kiinnittää erityistä huomiota kaupungin säntillisen geometriseen arkkitehtuuriin. Kouvolalaisen rakennustaiteen kulmakiviä ovat esimerkiksi kaupungin kirkko, joka ei näytä lainkaan samalta kuin ylläolevan kuvan katedraali, sekä China Centerin portti, joka on niin käsittämätön arkkitehtonin taidonnäyte, että rahakin puhdistuu sen läpi kulkiessaan.

Kouvolalaiset ovat aktiivista ja menevää porukkaa. Kaupunkilaisten erityisesti suosimia ajanviettotapoja ovat oluenjuonti ja omaisuusrikokset, mutta myös sosiaalietuuksien väärinkäyttöä harrastetaan ahkerasti. Viime vuosina myös laittoman työvoiman maahantuonti on nostanut suosiotaan vapaa-ajan aktiviteettien joukossa.

Kouvolassa (pthyi!) kannattaa käydä, jos tykkää kurjuusturismista ja hengenvaarasta. Muussa tapauksessa suosittelen ajamaan kaupungin ohi, mieluiten kovalla vauhdilla.