Tällä viikolla Antti jakoi Facebook-seinälläni Helsingin Sanomien uutisen, jonka mukaan Berliinissä vuodesta 1997 toiminut Guggenheim-museo suljetaan. En tokikaan voinut olla surkuttelematta sitä massiivista aukkoa, jonka sulkemispäätös jättää Keski-Euroopan taidemaailmaan, mutta kun Yleisradio muutamaa päivää myöhemmin uutisoi nyt jo kaikkien tiedossa olevasta varuskuntien lakkauttamispäätöksestä, alkoivat pienet harmaat aivohammasrattaani pyöriä.
Aloin pohtia voisivatko nämä kaksi omalla tahollaan surullista uutista olla jollakin tapaa toisiinsa kytköksissä. Voisiko askel kohti puolustusvoimain alasajoa ollakin vain valtioneuvoston masinoima giganttisen kokoluokan dekonstruktiivinen tilataideteos, jolla epätoivoisesti anotaan jäsenyyttä Solomon R. Guggenheimin perustamaan taidekerhoon?
Samalla kun varuskunnat tyhjenevät, jää maahamme useita valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä sekä arkkitehtonisestikin merkittäviä kasarmirakennuksia ammottamaan tyhjyyttään. Näin ollen täysin mahdollisena, että niin kutsuttu ”puolustusvoimien rakenteellinen uudistamistoimenpide” olikin vain keino raivata tilaa uusille Guggenheim-museoille ympäri maata! Missä muualla voitaisiinkaan geometrisia öljyvärimaalauksia, non-objektiivisia muotokuvateoksia sekä spatiaalisia patsaskolosseja esitellä yhtä ylväästi kuin vanhoissa tykkihalleissa, ammusvarastoissa ja panssarivarikoilla. Kasarmialueet ovat muutenkin kuin puolivalmiita taideteoksia, raakatimantteja, jotka vain odottavat hiomistaan; esterata kaipaa ainoastaan kaihoa kaikuvan nimen ollakseen matemaattinen veistospuisto, ja 35 millimetrin ilmatorjuntakanuuna on helposti muutettavissa pasifistis-liberalistiseksi monumentiksi, kannanotoksi kaikkea maailman pahaa vastaan, kunhan se vain ensin somistellaan kukkasin ja teddy-karhuin.
Muistelen lukeneeni, että Helsingin Guggenheim-museon arvellaan houkuttelevan vuosittain maahamme 150 000 kulttuurivierasta, joten kuuden uuden museon voidaan laskea houkuttelevan leveyksillemme kuusi kertaa enemmän kulttuurituristeja! Tämän helpommaksi ei matematiikka muutu. Jo idioottikin ymmärtää, että tässä pyöritellään nyt isoja miljoonia.
Let’s face it: Suomi tarvitsee lisää vipuvoimaa hyödyntääkseen kaiken kompetenssinsa kansainvälisellä kulttuurikentällä siinä missä Keuruun, Kontiolahden ja Jämsän kaltaiset hiljenevät haja-asutusalueet kaipaavat kipeästi globaalia näkyvyyttä, jota saa tuskin mistään niin paljon kuin miljoonaluokan ei-esittävän taiteen museosta. Vai olitko muka kuullut jostain Bilbaosta tai Venetsiasta ennen Guggenheimia?
Guggenheim-säätiö on kuvataidemaailman Maki Kolehmainen; ilmiö, jolle täysi kymppikin on aliarviointia.
 |
| Kaikuu harmaa huuto yössä lailla pantterin. Kollaasi bittikartalle. A. Mäkinen, 2012 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti