Puhutaanpa hetki kakasta

Tämä kirjoitus ei ole varsinainen arvostelu, eikä tämä blogi siksi ole sille kaikkein otollisin julkaisufoorumi. Olen kuitenkin huomannut, ettei aiheesta jota nyt aion käsitellä, ole käyty aivan senlaatuista julkista debattia, jonka se osakseen kenties ansaitsisi. Niinpä ajattelinkin seuraavaksi poiketa yleisestä linjastani ja latoa tiskiin pari tiukkaa faktaa hevonpaskasta.

Joitakin viikkoja sitten ystäväpiirissäni käytiin kiihkeää virtuaalikeskustelua hevosshow Apassionatasta. Akateemistasoisessa diskussiossamme syvennyimme laaja-alaisesti equidae-heimon edustajien hoito- ja kasvatustyöhön sekä niihin raja-arvoihin ja vaatimuksiin, joita kavioeläimet tämänkaltaisen show’n pyörittämiselle asettavat. Mikäli Apassionata-ilmiö ei ole sinulle tuttu, voin kertoa, että kyseessä on saksalaislähtöinen ratsastusnäytös, joka kiertää tätä nykyä ympäri Eurooppaa esittäen huimia hevostemppuja. Show tavoittaa vuosittain noin 600 000 katsojaa. Suomeen kiertue saapuu aivan näinä päivinä.

Eräässä keskustelumme vaiheessa ilmaan heitettiin retorisluonteinen kysymys siitä, kuinka paljon ekskrementtiä kiertueella olevat hevoset tuottavat päivittäin. Vaikka lausahdus oli uskoakseni tarkoitettukin vain hauskaksi huumorikevennykseksi, en tiedonjanoisena luonteena voinut olla ottamatta asiaa lähempään tarkasteluun.

Tyypillinen hevonen.

Niin minä, moderni Magãlhaes, tämän päivän da Gama ja informaatioajan Álvares Cabral, päätin nostaa purjeeni ja lähteä tutkimusmatkalle kohti kakan kiehtovaa maailmaa. Aseistin itseni kynällä ja ruutuviholla, taskulaskimella sekä nykyajan valloitusvälineistä mahtavimmalla, internetillä.

Ensimmäiseksi käyntisatamakseni otin hakukone Googlen, jonka avulla selvitin, että 500-kiloinen hevonen tuottaa päivän aikana keskimäärin 23 kiloa kakkaa. Hakusanoja vaihtamalla sain myös tietooni, että Apassionata-kiertueen mukana kulkee 48 hevosta. Tästä olikin sitten jo helppo räknätä, että yhden vuorokauden aikana nuo korskeat eläimet ulostavat yhteistuumin 1104-kiloisen kasan lantaa. Vuorokausiannos on jo itsessään melkoinen, mutta on syytä muistaa, että Apassionatan kaltaiset Euroopan-laajuiset suurkiertueet voivat hyvinkin viettää tien päällä yli puolet vuodesta. Kuuden kuukauden rundin aikana tallipojilla on lapioitavanaan siis 198 720 kiloa peräperäistä jätettä. Valehtelisin jos väittäisin, ettei tällainen kasa kakkaa olisi kirvoittanut hymyä huulilleni.

Tuo hymy ei kuitenkaan viipynyt kasvoillani kauaa, sillä ymmärsin pian laskeneeni leikkiä vakavalla asialla. Ohikiitävän hetken ajaksi olin näet unohtanut, että takakonttilähtöiset tuotteet ovat metaanista rikkaita ja metaani kasvihuonekaasuista hurjimpia, jopa 72 kertaa väkevämpää kuin hiilidioksidi.

Palasin takaisin internetin äärelle. Selvitin, että kilo tavallista hevosenlantaa sisältää keskimäärin 0,37 kuutiometriä biokaasua, jonka metaanipitoisuus asettuu 60 ja 70 tilavuusprosentin välille. Yhdessä vuorokaudessa Apassionatan hilpeästi hirnuvat heposet ruuttaavat ilmakehään näin ollen yli 265 kuutiometriä, siis 265 000 litraa, puhdasta metaania. Ihan tuosta noin vaan, rups rups, sillä välin kun sinä, minä ja muut istumme perheinemme maneesin reunalla iloitsemassa kavioiden korskeasta käynnistä, henkeäsalpaavista hevosloikista ja maagisista akrobaattitempuista.

Kelaapa sitä. Istut perheinesi klubikatsomossa ja katsot, kuinka nuo helvetin kaakit kirjaimellisesti nakkaavat paskat napajäätiköille, ympäristömme tulevaisuudelle ja kaikelle yhteiselle hyvälle. Luulit maksaneesi itsesi kipeäksi pääsylipuista, mutta kovimman hinnan joutuu maksamaan puolustuskyvytön ekosysteemimme. Joka kerta kun häntää nousee, pieni jäävuori jossakin kaukana itkee.

Suoritetaan pieni vertailu: oletetaan ensiksi, että yksi hevosnäytös kestää noin kaksi tuntia. Mikäli jätämme mahdollisen väliajan huomioimatta ja oletamme, että kaikki hevoset ovat näyttämöllä samanaikaisesti, saat hengitettäväksesi noin 22 000 litraa pyllyperäistä metaania, tuota hiilivedyistä yksinkertaisinta.

Oletetaan seuraavaksi, että kaikki tapahtuman 48 hevosta korvattaisiin viimevuotisella Alfa Romeo Giulietta-urheiluvaunulla, joka ajaisi näytöspaikan kenttää ympäri kahdeksankymmenen kilometrin tuntivauhdilla pysähtymättä kahden tunnin ajan, yhteensä siis 160 kilometrin matkan. Oletetaan myös, että kenttä on mitoiltaan standardisoidun eurooppalaisen jääkiekkokaukalon kokoinen, siis 61 metriä kertaa 30 metriä. Yksi täysi kierros kentän ympäri on tässä tapauksessa pituudeltaan siis 182 metriä, ja koska yksi mainitunkaltainen auto vapauttaa valmistajan antamien tietojen mukaan ilmakehään 133 grammaa hiilidioksidia jokaista ajettua kilometriä kohden, tuottaa yksi auto sitä näin ollen yhden kierroksen aikana 24,4 grammaa.

Niin kuin orgaanisen kemian perusopinnoista muistamme, painaa yksi litra hiilidioksidia 1,98 grammaa. Yhdellä kierroksella Alfamme synnyttää siis 12,3232 litraa kasvihuonekaasua, kilometrillä 67,1717. Kahdessa tunnissa tuo äkäinen urheiluauto tupruttaa ilmoille siis 10 747 litraa CO²-kaasua. Se on toki määrällisesti paljon, muttemme kuitenkaan saa unohtaa, että hevosen pakoputkesta ulos sihisevä kaasu on luonteeltaan 72 kertaa ilkikurisempaa kuin kilpa-auton vastaava. Tämän lisäksi urheiluauton kasvihuonepäästöt voi kätevästi pysäyttää virta-avaimesta vääntämällä, kun taas hevonen pieree all night long, oli se sitten hyötykäytössä tai vapaa-ajalla.

Historia toistaa itseään. Oli kyseessä sitten sinappikaasu, zyklon-B tai metaani, yksi asia on varma: kaasun takaa löytyy aina saksalainen. Kysynpähän vaan, voisiko olla, että Apassionata-kiertue on vain jonkin suuremman alkua, lannistumattomien germaanisten ääriliikkeiden kolmannen maailmanvalloitusyrityksen ensimmäinen salakavala liikekannallepano, halpa ja raukkamainen yritys hankkia lisää lebensraumia Euroopasta myrkyttämällä kaikki kavioeläinten ystävät.

Näiden tosiasioiden valossa voinkin varauksetta suositella, että kun seuraavan kerran vietät laatuaikaa jälkikasvusi kanssa, viet heidät suosiolla katsomaan rata-autoilua etkä puhu sanaakaan hevosnäytöksestä. Ostamalla liput bensankatkuiseen autokilpailuun teet ympäristöteon, jolle on vaikeaa löytää vertaista.